Maastoilun taikaa

Kuten eilen olinkin kirjoitellut, niin lähdimme tänään rennolla mielellä kohti tuttua 10 km lenkkiä.

Lenkin alkupätkä sujui varsin mallikkaasti, joten annoin innostuneen ponini ravailla ylämäen aikana. Neiti ei ollut moksiskaan lumen määrästä, vaan halusi sydämmestään vain ravailla. Eipä neiti sen jälkeen sanonut yllättävistä traktoreista ja kauhoista mitään, aivan kuin olisivat tuttuja kavereita ponilleni.

Loppuosuus sujui samalla tavalla kuin tuo alkuosuuskin, lukuunottamatta laukka'suoraa'. Taisi olla vähän liikaa laukkamieltä ponilla, kun koko suoran ajan valui vedet silmistä ja poni laukkaa korvat hörössä kuin viimeistä päivää. Kunhan saisi kaikki turhan laukat laukattua pois, niin saisi taas keskittyä laukassakin kontrolliharjoituksiin siinäkin.